On aika – lähtöselvitys

Odotus on päättynyt.

Tyttäreni antoi minulle hupsun Minion-avaimenperän, joka pitää minut turvassa. Kummitytöistäni pienin piirsi minulle kortin, jossa on Mont Blanc, minä ja Frozen-piirretyn hahmot. Toinen kummityttöni oli kuullut äidiltään, että maratonin juosseet saavat mitalin, mutta vuorenvalloittajille ei ole mitaleita. Niinpä hän teki minulle oman. Heidän perheensä askarteli yhdessä minulle myös onnea tuottavan maskotin.




Olen kiinnittänyt maskotit reppuuni. Olen suukottanut ja halannut rakkaat. Olen pakannut laukkuni. Olen harjoitellut satoja tunteja, lukenut lukemattomia sivuja tietoa, kuunnellut ja kysellyt, opetellut ja oppinut. Olen itsevarma ja epävarma yhtä aikaa. Jännittynyt ja riemuissani.

Viimeiset tunnit kuluvat. Ensi yönä matkaan Helsinki-Vantaan lentokentälle, missä tapaan Lakun. Aamuvarhaisella lähtee koneemme kohti Geneveä, ja suuri seikkailu voi alkaa.

Tilanne Mont Blancilla on vielä epävarma. Gouterin maja tiedotti avautumisestaan eilen. Olemme varovaisen toiveikkaita, mutta johan tässä on opittu, kuinka nopeasti asiat voivat vuorilla muuttua. Ennusteet lupaavat uutta helleaaltoa. Hermoja raastava epävarmuus kuuluu lajiin, joten joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Kaikki selviää kyllä. Askel kerrallaan.

Minä lähden matkaan onnellisena, sillä tärkein tavoite on jo saavutettu. Minä olen toteuttanut unelmani, sen mistä tässä on pohjimmiltaan koko ajan ollut kysymys: En vain haaveillut. En vain puhunut tekemisestä. Minä menin ja tein.

Nyt loppuu tunnelmointi. On aika. Ja minä olen valmis.

p.s. Matkan etenemistä voit seurata ajantasaisimmin Facebook-profiilissani (teen Vuorenvalloitusta koskevat päivitykset julkisina, joten seuraamalla profiiliani näet, missä mennään). Tänne blogiin päivitän matkakertomusta sitä tahtia, kun ehdin ja elämykseltäni maltan.