keskiviikko 31. joulukuuta 2014

...mörökölli minut vieköön!

"Ei ole jumpille ruuhkaa, vielä," jutusteli eräs rouva kuntosalin pukuhuoneessa. Kun vuoden toiseksiviimeisenä päivänä astuin salin suihkuhuoneeseen klo 16.00, sytytin sinne valot ja lattia oli kuiva eli olin päivän ensimmäinen suihkuttelija. Välipäivinä sali on hiljentynyt ihmisten lomaillessa. Ihana rauha kestää vielä pari päivää.

Aloin saunan parvessa pohtia lupauksia. Laku kysyi minulta eilen, olenko aikonut tehdä uuden vuoden lupauksia. Totesin hänelle, että tein omani jo syksyllä, kun lupasin itselleni, että vuonna 2015 kiipeän Mont Blancin huipulle. Muuta en aikonut luvata, koska minulla ei ole yleensä ollut tapana uutena vuotena valoja vannoa.

Aika moni tuntemani ihminen on samaa mieltä uuden vuoden lupauksista mutta yhä enemmistö niitä tekee, enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Muutaman päivän kuluttua salillakin tilanne on taas ihan toinen: pukuhuoneessa koetaan kiusaannuttavia paljas-pakara-hipaisuja ja saunaan jonotetaan. Kahdentoista kilon kahvakuulille toivotaan nettivarausjärjestelmää ja kahden laitteen vuorottelutreeni on toivotonta. Lohduttautua voi sillä, että tammikuun loppuun mennessä tilanne on taas rauhoittunut normaaliksi.

Toistelen usein ajatusta, jota voisi ehkä pitää mottonani: "Asioita tehdään tai ei tehdä. Mutta ei yritetä." Viestini siis on, että sana "yrittää" jo itsessään sisältää osittaisen oletuksen epäonnistumisesta ja epävarmuudesta. Raivostuttavin tapa käyttää "yrittää"-sanaa:
Minä: "Kahvimaito on loppu. Kävisitkö tullessasi kaupassa ja ostaisit lisää?"
Sinä: "Yritän."

Siis voinko olettaa, että tuot maitoa? Vai pitääkö minun varmuuden vuoksi lähteä kauppaan, koska en voi olla varma, että onnistut yrityksessäsi?

No niin, nyt harhauduin sivupoluille... Kaikesta huolimatta en aio taivastella, miksi ihmiset säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa (uutena vuotena ja kesälomien jälkeen) vannovat muuttavansa elämäntapojaan, vaikka tietävät jo valmiiksi muutoksen kestävän maksimissaan muutaman viikon. En myöskään aio marmattaa rahan menosta, joka syntyy kun nämä vatsamakkaroihin masentuneet sitoutuvat erilaisiin vuosijäsenyyksiin, joita todellisuudessa hyödynnetään pari kuukautta. Tässä kohtaa minusta itseasiassa on hyvä, että edes yritämme. Sillä tavoin ehkäpä joka vuosi joku löytää uuden ulottuvuuden elämäänsä. Ja tuskinpa satunnainen liikunta tai vahingonomaisesti lautaselle eksynyt vihreä on kenellekään pahasta, vaikka jatkumoa ei olisikaan.

Mielessä alkoi pyöriä muutamia asioita, jotka omassa elämässäni kaipaisivat ryhtiliikettä tai ainakin tarkastelua. Mutta koska minä en kertakaikkiaan suostu yrittämään, tein mitä voin:


VUORENVALLOITTAJAN VANNOMATTA PARAS -lista

Minä EN lupaa:

  • laittaa kahvinjuontiani kuriin
  • venytellä joka päivä
  • olla järkevä kenkäostoksilla
  • miettiä kahdesti ennen kuin avaan suuni
  • harkita rauhassa ennenkuin, että alan toteuttaa kaikenlaisia päähänpistoja, joista seuraa vaikkapa vuoden mittaisia projekteja

Ystävä kertoi, että lääkäriksi valmistuvilla on sisäpiirivitsi, jonka mukaan lääkärivalan perään tulisi lisätä yksi lause. Asian vakavuuden ollessa lähes sama, lisään saman loppukeneetin VUORENVALLOITTAJAN VANNOMATTA PARAS -listaani:

"...ja jos sanani syön, mörökölli minut vieköön!"



p.s. Hei, vielä piti sanoa, että toivottavasti vuosi 2015 on sinulle juuri sellainen kuin toivot!









14 kommenttia:

  1. Mielettömän upea suunnitelma Sinulla ja asenne just kohdillaan! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Huh, kovin on tavoitteellista elämäsi ellei jopa neuroottista? Onnea kuitenkin matkaan. Lehden otsikointi "perheenäiti" pisti hymyilyttämään. Onkohan lapsi nyt unohdettu tässä mylläkässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Sitoutumista ja järjestelmällistä tekemistä projektini vaatii. Ja vastapainoksi tietysti lepoa ja rentoilua. Sopivassa suhteessa kaikkea. Lapsen ehdoilla mennään, se on ollut koko projektin reunaehtona. Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  3. Mä uskon että sinulla on tämän treenin jälkeen tarpeeksi hyvä kunto vuorille mutta älä ihmeessä unohda että se on vain yksi osa vuorille kiipeämistä. Älä missään nimessä unohda psyykkistä puolta. Jatkuvaa odottelua vaikka mieli tekisi mennä jo ylöspäin. Ruuhkaa erityisesti h-hetkellä. Epäonnistumisia (omia tai muiden) ja turhautumista vuorella joutuu kokemaan. Ne ovat myös osa vuorikiipeilyä. Rahaa tarvitaan myös, siitä et ole kertonut mitään, no ehkä et sitä haluakkaan kertoa.
    Seuraan blogiasi innolla ja stemppiä sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja Eimi! Rivien välistä vaikuttaa, että sinulla on kokemusta huiputuksista? Täytyy ehdottomasti ottaa nuo aiheet myös blogissa käsittelyyn, koska ovat todella keskeisiä kokonaisuuden kannalta. Kiitos kullanarvoisesta neuvosta ja myös teksti-ideoista!

      Poista
  4. Tsemppiä!
    Itse tein saman, eli muutin haaveen tavoitteeksi ja kiipesin syyskuussa 2013 Kilimanjaron huipulle 5895 metrin korkeuteen, lonkan suht tuoreen tekonivelen kanssa :)
    Reissusta töytyy omat sivut: www.operationkilimanjaro.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Marita ja todella inspiroivaa! Olen myös katsellut Kilimanjaroa haikallen ja nyt pääsen sinne lukemalla tarinasi. Ehkäpä minäkin sinne, sitten seuraavaksi... Onko sinulla jo seuraava haaste kiikarissa?

      Poista
    2. Tällä hetkellä keskityn auttamaan muita ihmisiä haaveiden toteuttamisessa, joten omaa uutta haastetta en ole nimennyt. Paikkoja olis niin paljon: Uusi-Seelanti, Kiinan keltainen vuoristo...

      Poista
    3. Kuulostaa hienolta! Onnea kaikenlaisten vuorien kanssa!

      Poista
  5. Huippua!! Olen NIIN tässä matkassasi mukana!! Itse tein joskus sinkkuaikoinani vaelluksen yksin 85km pohjoisessa, johon muut skeptisesti suhtautuivat. Hankin kuntoa juoksemalla, luin alan lehtiä, jne. Saavutin tavoitteeni ja tunne oli mahtava �� Onnea, olet oman elämäsi sankari ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa, että olet mukana! Olisi kiinnostavaa tietää vaelluksestasi ja siihen valmistautumisesta enemmän. Missä pohjoisessa vaelsit? Kauanko matka vei aikaa?

      Poista
  6. Löysin tämän blogin vasta eilen ja nyt tuli luettua kaikki postaukset kommentteineen. Upeaa kerrontaa mielenkiintoisesta aiheesta. Tunnen suurta hengenhemolaisuutta vaikken vielä huiputtaja ole, mutta suuri vuorien ja trekkaamisen fanittaja. Lukemalla tätä olen saanut aika moneen mieltä askarruttaneeseen asiaan vastauksen, mutten vielä kaikkeen :-)
    Joten tämä blogi jää seurantaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valtavasti kivoista sanoistasi! Hienoa, jos voin olla avuksi jakamalla omia kokemuksia ja ajatuksia. Jos johonkin kysymykseesi et saa vastausta tai jokin kirjoittamani mietityttää, kysy ihmeessä! Vastaan parhaani mukaan ja rehellisesti kerron senkin, jos en jotain tiedä :)
      Tervetuloa mukaan, hienoa saada sinut mukaan: kohta mennään taas! :)

      Poista

Kiitos, kun kysyt, tsemppaat ja/tai kommentoit Janiinan Vuorenvalloitusta!