"Älkää soittako meille, me soitamme teille"

Vuorenvalloituksen alkuvaiheissa tein omakohtaista riskianalyysiä edessä olevan reissun mahdollisista vaaroista. Tekstin lopussa oleva letkautukseni, mahtaako yksikään vakuutusyhtiö haluta minua vakuuttaa, osui aika lähelle totuutta. Luultavasti tällä hetkellä olen aika monen vakuutusyhtiön "Älä vastaa tälle puhelimeen" -rekisterissä.

Ponnekkaasti aloin pari viikkoa sitten selvittää Vuorenvalloitukseen liittyviä vakuutusasioita. Kyseessä on extreme-lajeihin luokiteltava, niin sanottu korkean riskin urheilulaji. Onnettomuuden tai sairastumisen sattuessa kustannukset voivat nousta aikamoisiksi, esimerkiksi ajatellen vuorelta evakuointia tai sairaskuljetuksia. Tiesin siis jo etukäteen, että tämän kanssa pitää olla tarkkana. Päätin panostaa henkilövakuutukseen ja jättää varustevakuutuksen normaalin matkavakuutukseni piiriin, joka on voimassa alle 3000 metrissä. Eli sitä ylempänä varusteiden kanssa mennään omalla riskillä. (Lakulla tilanne onkin vielä mielenkiintoisempi, koska hänen pitäisi löytää vakuutus myös kuvauskalustolle.)

Ensin laitoin sähköpostin pariin vakuutusyhtiöön. Ensimmäisestä vastattiin: "Hei, emme voi vakuuttaa sinua tälle matkalle. Mutta olisitko kiinnostunut kotivakuutuksesta?"
Toisesta ei vastattu ollenkaan.

Seuraaviin vakuutusyhtiöihin soitin. Kolmannesta luvattiin palata asiaan ja lähetettiin perään viesti, että voivat vakuuttaa minut ainoastaan 3000 metriin asti (Mont Blanc on yli 4800 m).

Neljännen yhtiön kanssa päästiin jo hiukan pidemmälle. Asiakaspalvelija kyseli tiukkoja kysymyksia vakuutukseen vaikuttavista tekijöistä, joita ovat muun muassa kohde riskiluokituksineen ja ominaisuuksineen, kiipeilytapa, köysistön käyttö, oppaan läsnäolo ja jäätikkökiipeilyn osuus. Lopuksi asiakaspalvelija totesi heidän voivan vakuuttaa minut, mikäli siirrän kaikki muutkin vakuutukseni heille. Pyysin tarjouksen, mutta kaikkineen hintataso oli selkeästi nykyistä korkeampi.

Lähetin kaksi uutta sähköpostitiedustelua ja sain vastaukseksi saman kuin aiemmilta: viides kontaktoitu lupasi vakuuttaa 3000 metriin, Kuudes lupasi vakuuttaa koko reissun, jos siirrän perheemme vakuutukset heille. Taas kokonaistarjous oli nykyistä vakuutuspakettiani huomattavasti kalliimpi.

Joku neuvoi liittymään kiipeilyseuran jäseneksi, sillä sitä kautta saa kuulemma hankittua vakuutuksen kaikkiin korkeuksiin. Päätin kuitenkin vielä jatkaa etsimistä, sillä seuran koko vuoden jäsenmaksu vakuutusmaksun lisäksi tuntui ainakin tässä kohtaa tarpeettomalta.

Löysin yhden ulkomaisen toimijan, mutta yllätyin omasta konservatiivisuudestani: huomasin toivovani, että palveluntarjoaja on suomalainen. Minulla on aika vaihtelevia kokemuksia kotimaistenkin vakuutusyhtiöiden kanssa toimimisesta. Jotenkin tuntuisi hiukan epävarmalta tutustua englanninkielisiin vakuutusehtoihin ja en ole varma niiden juridisesta pitävyydestäkään eri maiden kansalaisille ja siitä, minkä maan lakeja sitten noudatettaisiin.

Lopulta löytyi vakuutusyhtiö, joka lupasi vakuuttaa reissuni huipulle asti. Tavasin ehtoja hartaammin kuin lempikenkäkauppani alennusmyyntikatalogia. Hätistelin minua palvelutta henkilöä monta päivää tenttaamalla asioita tyyliin: "Täällä lukee, että korvaatte sairaskuljetukset, sisältyykö siihen esimerkiksi helikopterievakuointi? Entäpäs se, jos minut pitää kaivaa jostain railosta? Onkos sillä väliä, olenko Italian vai Ranskan puolella?"

Kärsivällisesti asiakaspalvelijamiekkonen kävi asioita läpi kanssani sähköpostitse ja puhelimitse. Kun lopulta en enää kertakaikkiaan keksinyt yhtään "Entäs jos" -kysymystä, lähetin vahvistusviestin, että tehdään paperit.
Joku on sanonut, että sähköposti on kasvoton ja ilmeetön kommunikointikeino. Nyt olen eri mieltä, sillä saatoin suorastaan kuulla "Hienoa, lähetän sinulle vahvistuksen." -rivien välissä kaikuvan helpotuksen huokauksen.