lauantai 7. helmikuuta 2015

Varalan Urheiluopiston kestävyystesteihin, mars!

En malta olla kertomatta heti alkuun viestistä, joka oli kilahtanut sähköpostiini kiireisen päivän aikana. Varalan Urheiluopiston testauspäällikkö Marko kutsui minut kestävyyskunnon testaukseen.

Kutsu taisi tulla hyvään saumaan, sillä kun lueskelin kirjoituksiani taaksepäin, riveiltäni huomaa epävarmuuden sävyjä. Perääntynyt en ole milliäkään, vaan haluan Mont Blancin huipulle vieläkin enemmän kuin aloittaessani taipaleeni. Mutta keskustelut kokeneiden kiipeilijöiden kanssa ovat paitsi kasvattaneet päättäväisyyttäni, myös syventäneet kunnioitustani tavoitettani kohtaan. On siis mitä parhain hetki tarkastella tilannettani tutkimuksellisemman näkökulman kautta.

Taannoin avannolla mittailtiin henkistä kanttia, nyt sitten katsotaan, mitä kroppa jaksaa!
Testiä kuvataan saamassani ennakkomateriaalissa näin: "Suora maksimaalisen hapenoton testi juoksumatolla juosten: kolmen minuutin välein nostetaan kuormaa uupumukseen saakka. Testin aikana mitataan sykettä, maitohappoa sormenpääverinäytteestä sekä hengityskaasuja kasvoille asetettavan maskin kautta. Testi pitää sisällään hemoglobiinin, hematokriitin ja kehonkoostumuksen mittauksen. Lopputulemana saadaan mitattua maksimaalinen hapenottokyky, kynnysvauhdit ja -sykkeet (aerobinen ja anaerobinen kynnys) kestävyysharjoittelun eri tehoalueille harjoitteluohjeineen sekä vertailu samanikäisiin samaa lajia (juoksu) harrastaviin naisiin verrattuna."

Kohta testataan myös X-Bionic-juoksuvaatteitani
kestävyystestin "ääriolosuhteissa".
Eli minun kielelläni: kidutusta juoksumatolla kunnes hyydyn täysin. Minua jännittää. Yllättävän paljon. Pohdin, kuinka henkisesti valmistautua tilanteeseen, jossa armoa ei pyydetä eikä anneta ennenkuin olen lopussa. Testi on siis myös henkinen pinnistys. Perfektionisti ja suorittajaluonne minussa havahtui ja yrittää viljellä minuun suoristuspainetta. En suostu kuuntelemaan, vaikka mielikuvissani korvissani kaikuvat amerikkalaisen sitcom-sarjan yleisön naurunpyrskähdykset, kun kompuroin heti ensi metreillä.

Mietin ääneen trainerilleni Tapiolle, että miten mahtaa käydä, kun olemme tähän asti keskittyneet lihasmassan kerryttämiseen, ja kestävyysharjoittelu on vasta alussa. Tapio totesi, että tämähän on paras mahdollinen hetki mitata kestävyyskuntoni lähtötilanne ja säätää treeniä sen mukaan. Samalla hän muistutti, että on tässä kuitenkin jotain pientä jo puuhasteltukin, eli en nyt ihan suoraan sohvalta ole testimatolle säntäämässä.

Jännitykseni keskellä olen innoissani, Tapio samoin. Saamme harjoittelun suunnittelun tueksi tiukkaa faktaa siitä, missä mennään. Ensi viikolla otetaan siis Vuorenvalloittajasta mittaa! Kokemukset ja tulokset raportoin tietenkin täällä, ja Laku lupasi tulla valokuvaamaan testin, joten näet ihan konkreettisesti, miten homma tapahtuu.

Nyt testiä edeltävä treeniviikko mennään kevyemmin, jotta voimat säästyvät koetukseen. Luvassa on kuitenkin kestävyysharjoittelun ensimmäiset porrastreenit Pyynikillä. Muutenkin olen jo päässyt kokeilemaan hiukan uutta ohjelmaani. Haastavuusastetta on nostettu sen verran, että Tapio totesi katsellessaan minulle suunnittelemaansa ohjelmaa: "Tylyä meininkiähän tämä on..."

Muutos harjoittelun luonteessa on huomattava. Lyhyet sarjat raskailla painoilla ovat vaihtuneet pitkiksi sarjoiksi vähän keveämmillä painoilla. Toisen harjoituskolmanneksen loppuun mennessä yhden treenin aikana tehdään kutakin liikettä sata toistoa. Se on aikamoinen muutos aiempaan 24 toistoon. Treenit ovat sisällöllisestikin erilaisia ja juoksua on luvassa enemmän. Myös ruokavalio päivitettiin ja sain entistä painokkaamman muistutuksen lihashuollosta.

Ynnättäköön nyt siis vielä, että tällä toisella kolmanneksella tavoitteena lihaskunnon edelleen kohentamisen lisäksi, että kehoni pystyy ottamaan ja hyödyntämään happea mahdollisimman kovalla teholla. Ja että maitohapot eivät hyydytä minua. Toivottavasti selitin edes suurinpiirtein oikein. (Jos meni mönkään, erehdys on minun, ei Tapion.)

Vuorenvalloittajan iltapala sisältää JUUSTOA!
Yhden asian olen huomannut heti alkuunsa. Väsymys harjoittelun jälkeen on aivan toisenlaista kuin aiemmin. Edellisen harjoituskauden aikana väsyessäni pystyin paikallistamaan, mihin kehon osaan uupumus vaikutti, eli väsymys oli ikäänkuin paikallista. Mutta nyt treenin jälkeen väsymys on todella kokonaisvaltaista, ja haluaisin mennä nukkumaan tai ainakin pötkölleen. Eilen lepuutin silmäluomia vaan ihan pikkuisen kuntosalin saunassa... Yritä siinä nyt sitten olla tyylikäs, kun hätkähdät hereille siihen, että joku yrittää varovasti hivuttaa löylykauhaa kädestäsi.

Ruokavaliossa on nyt kaloreita selvästi enemmän. Tapio käski unohtaa painokilojen seuraamiseen ja
painotti, että pääasia on, että jaksan harjoitella. Sain myös luvan soveltaa ruokavaliota entistä vapaammin. Tosin viime aikoina olemme taas kamppailleet temppuilevan vatsani kanssa, joten vielä en ole paljoa ryhtynyt sooloilemaan. Mutta esimerkiksi hedelmien kohdalla ei enää lue "omena" vaan "vapaavalintainen hedelmä"...siis ihan mikä hedelmä vaan? Tosi villiä. Löytyyköhän lähikaupasta kokonaisia vesimeloneja?

8 kommenttia:

  1. Moi vasta löysin tämän blogin. Itse kun en ole jäätikkökiipeilyä koskaan aikonutkaan harrastaa, niin on tullut käytyä Dolomiiteiila. Altavia reitit (esim 2) ja voit treenata 10-12 päivää aika täysillä tyylliin passo alas ja passo ylös. Tuossa on hyvää pk-treeniä vaeltajalle ja varmaan kiipeilijällekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja tervetuloa mukaan! Tiesin entuudestaan Dolomiiteista niin vähän, että piti hiukan googletella. Todella puhuttelevan näköisiä maisemia ja varmasti mahtavia elämyksiä. Pitää lisätä "pakko kokea" -paikkojen listalle! :)

      Poista
  2. Moi J! Dolomiittien maisemat ovat kerrassaan henkeäsalpaavat. Löysin ne 90-luvulla. Tosin siellä liikutaan vain korkeuksissa max 2500, jolloin vaellusten perusidea on se, että kannat kaiken mukana (10 kg repussa) ja olet öitä rifugioissa. Suosittelen. Tsemppiä hulluun hankkeeseen. T. Janne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Dolomiitit tosiaan olisivat huikea tapa treenata korkeamman vuoren huiputusta varten. Harmi, että tähän Vuorenvalloitus-projektiin ei taida mahtua: aikataulu antaisi myöden mutta budjetti pistää hanttiin. :/

      Poista
  3. Moikka vielä... Hyvin edukasta esim. kesäkuussa: Meno-paluu Munchen (200e), siitä junalla brixen/bressanone, josta pääsee suoraan reitille ja rifugiossa yö skillin jäsenseuran kortilla n. 10-15 euroa ja pastat siihen lisäksi. Ehkä Halvin ja hienoin tapa kokea vuoristovaelluksia ja saa itsensä kovaan tikkiin. Tuoltakin löytyy pelattäviä paikkoja (via ferratat kandee kiertää). Jos sataa ja on liukasta, niin pahimmille poluille ei todella kannata mennä. Paras opas löytyy ciceronelta,. Janne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiitos Janne vinkeistä! Arvaa vaan, alkoiko jalkapohjia kutitella... :D

      Poista
  4. Tsemppiä-ja koeta pysyä ehjänä, ettei koko hanke kariudu johonkin turhaan vammaan. Janne

    VastaaPoista

Kiitos, kun kysyt, tsemppaat ja/tai kommentoit Janiinan Vuorenvalloitusta!