tag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post7074149864451959070..comments2022-04-04T18:41:17.342+03:00Comments on Vuorenvalloitus : Hauras kuin munankuoriJaniina Kauppinenhttp://www.blogger.com/profile/01247899278812964061noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post-72489095748219354992017-09-23T12:12:44.814+03:002017-09-23T12:12:44.814+03:00Sain Leena ja viesteistäsi välittyy juuri tuo empa...Sain Leena ja viesteistäsi välittyy juuri tuo empaattisuus ja huolehtivaisuus. Se on tässä maailmassa suuri asia. Rakkautta ja välittämistä ei voi olla koskaan liikaa! Nautinnollisia syyslenkkejä!Janiina Kauppinenhttps://www.blogger.com/profile/01247899278812964061noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post-69377044769701824132017-09-23T12:11:12.475+03:002017-09-23T12:11:12.475+03:00Niinhän ovat viisaat sanoneet, että yksinkertaisin...Niinhän ovat viisaat sanoneet, että yksinkertaisin vastaus on yleensä oikea. <br />Luulen, että kuvaamasi kaltaisen olotilan saavutan kiivetessä, silloin kun teen pitkää suoritusta. Se on rauhoittavaa ja antaa aikaa tutkia omia ajatuksia. Se on yksi syy, miksi rakastan kiipeämistä!Janiina Kauppinenhttps://www.blogger.com/profile/01247899278812964061noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post-16201627298292568512017-09-23T12:08:24.236+03:002017-09-23T12:08:24.236+03:00Moi Vilzu! Hetkeen pysähtyminen on suuri vahvuus. ...Moi Vilzu! Hetkeen pysähtyminen on suuri vahvuus. Kuten sanoitkin, kun ei jatkuvasti juokse ajokoiran lailla seuraavan etapin perässä, ehtii nähdä ja nauttia. Pisaran sitä taitoa tahtoisin itselleni lisää, vaikka olenkin sen sorttinen, että nautin vauhdista ja aivoni lepäävät liikkeessä!<br />Ihania syysvaelluksia!Janiina Kauppinenhttps://www.blogger.com/profile/01247899278812964061noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post-18417161389871225322017-09-17T11:34:39.321+03:002017-09-17T11:34:39.321+03:00Ihanaa tänne oli tullu kirjoitus sulta, sattumalta...Ihanaa tänne oli tullu kirjoitus sulta, sattumalta katoin ja olipahan taas hyvä kirjotus. Mun vahvuus, hm, annasku mietin! Vahvuuksii on varmaa monta, omast mielest, mut heti ekana tulee mielee se omist läheisist huolenpito leijonaemon lailla. Varmaa se on kyl myös heikkous, ku asetan useimmiten ne etusijalle, luovun jostaa, minkä oon suunnitellu itelleni, en tiiä? Yritän huolehtii, et kaikil ois asiat hyvin, ja edellee pidän napanuoran kiinni muksuis, vaik he on jo aikuisii,joskus he löysentävät sitä ja sanovat, nyt lopeta, kyl myö pärjätää. Mutku kaikil on asiat hyvin, mul on mieli hyvä ja sitkeenä painan eteenpäin, toisinsanoen jalat kulkee kepeästi. Aika sekavasti kirjotettu, vai mitä, mut vahvuuksiani on empaattisuus, sosiaalisuus. Heikkouksiin luen, et usein suostun asioihin, joita vähä kadun jälkeenpäin, oon tosi huono sanomaa EI! Saitko selvää yhtää? T. LeenaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post-72356898788502173152017-09-03T18:24:10.348+03:002017-09-03T18:24:10.348+03:00Minun suurin vahvuuteni on se, että olen yksinkert...Minun suurin vahvuuteni on se, että olen yksinkertainen ja suoraviivainen ihminen. Minä lähden siitä, että asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan. En koe tarvetta analysoida asioita ja puntaroida niitä monelta kantilta voidakseni päästä itseni kanssa yksimielisyyteen siitä, miten asioihin suhtaudun. Suoraviivaisuudestani huolimatta en ole käänteissäni nopea. Olen hidas, koska minulla ei ole mitään tarvetta olla nopea. <br /><br />Pitkillä kävelymatkoilla näistä ominaisuuksista on hyötyä. Yksinkertaisena ihmisenä voin tarvittaessa sammuttaa päästäni sen viimeisenkin lampun ja edetä pitkiä matkoja ajattelematta mitään. Ja koska olen hidas, minua ei haittaa, että maisema ympärilläni vaihtuu hitaasti.<br /><br />Yksinkertaisuus näkyy myös suhtautumisessani äärimmäisiin tunnetiloihin. Epäonnistuminen rassaa hetken, mutta en jää sitä pitkäksi aikaa märehtimään, vaan jatkan eteenpäin - suoraviivaisena ihmisenä löydän vaihtoehtoisen toimintamallin helposti. Onnistuessani en myöskään leijaile kohtuuttoman pitkiä aikoja, vaan laskeudun nopeasti takaisin pinnalle ja taas mennään. Hitaasti.TapaniKhttp://www.tapanikunnas.net/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5843043869090706269.post-41062763474434816602017-09-02T22:39:44.754+03:002017-09-02T22:39:44.754+03:00Luen vahvuudekseni kyvyn edetä hitaasti. Verkainen...Luen vahvuudekseni kyvyn edetä hitaasti. Verkainen tahti antaa minulle mahdollisuuden kokea ja tuntea. Kun ehtii asioita mutustella ja puntaroida omissa mietteissä, pääsee lähemmäs perimmäisiä totuuksia kokemisesta ja itsestä. Kolikon toinen puoli on, että suljen itseni pois asioista joissa pitää toimia ripeästi, vaeltaa kymmeniä kilometrejä päivässä ja noudattaa ennalta laadittua aikataulua, esim kiipeilyssä. Mieluummin istun kahvia siemaillen vielä toisenkin tovin, kuin hoppuilen uudelle etapille. Pitää olla rohkeutta kokea jos aikoo elää ja aikaa elää jos aikoo kokea.<br />Tsemppiä seuraaville reissuillesi...Vilzun retkiblogihttps://www.blogger.com/profile/14521476331693565050noreply@blogger.com